Melontaretki Saimaalla Taipalsaarella
Säätiedotus lupaa puolipilvistä ja lähes tuuletonta säätä. Vuokraan Taipalsaarelta kajakit itselleni ja hieman vähemmän meloneelle ystävälleni. Pakkaamme mukaan retkikeittimen, päivän eväät, tarvittavat vaihtovaatteet, uima-asut, ensiapupakkauksen ja muut tarvittavat päiväretkivarusteet.
Melontaretkelle lähdettäessä vaihtovaatteet on turvallisuussyistä hyvä pakata vedenpitävään pussiin. Samoin kännykkä, auton avaimet ja kaikki muut, mitkä eivät saa kastua.
Lähdemme melomaan Kirkonrannasta kohti Orjainsalmen taukopaikkaa. Matkaa on noin kuusi kilometriä halki kesäisen kauniin Pien-Saimaan. Aurinko on pilvessä ja Riutanselältä käy pieni tuulenvire, mutta kovin suurta aallokkoa se ei nosta. Melomme vesiväylän suuntaisesti, mutta enemmän rantojen lähettyvillä, ettemme aiheuta vaaratilanteita meitä nopeammin vesillä liikkuville tai itsellemme.
Saavumme Orjainsalmen laavulle ja rantaudumme sen loivalle rantakalliolle. Koska vesi on poikkeukesellisen matalalla, on kalliorantaan helpohkoa rantautua. Pidämme laavulla tauon ja valmistamme lounaan retkikeittimellä. Nuotiotulet jäävät tällä kertaa laittamatta. Kaupan valmiit pastapussit ovat oivia retkiruokia ja nopeita valmistaa. Ruuan päälle lepuutamme selkää ja jalkoja hetken aikaa laavun lattialla köllötellen.
Lähdemme jatkamaan matkaa ja otamme suunnaksi Pulkkaselän ja sen itäpuolella olevan Ruusin Turasalon saaren.
Olimme kuulleet, että saaresta löytyy mielenkiintoista nähtävää. Turasalon saaren lounaispuolen jyrkällä kalliolla on esihistoriallinen kalliomaalaus. Lähdemme etsimään sitä. Matkan aikana aurinko ilmestyy esiin ja tunnen kuinka käsivarsia alkaa kuumottaa. Onneksi sentään lippis tuli laitettua päähän. Lähestymme lipuen kallionseinämää, missä kalliomaalauksen pitäisi sijaita. Hetken aikaa haemme katseillamme yläviistosta punaista, kunnes huomaamme kilven, jossa lukee muinaisjäännös. Olemme siis oikeassa paikassa. Kalliosta erottuu punaista, ja kirjaimet EK. Kalliomaalaus on kirjainten alla. Google kertoo, että joku on turmellut kalliomaalauksen jo ennen sen virallista löytymistä ja että sitä olisi ammuttu myös luodikolla.
Luemme netistä, että maalaus esittää hirveä ja ihmishahmoa. Ihan helposti kuvaa ei hahmota, mutta paikka on silti vaikuttava. Kuin lisätäkseen paikan mystisyyttä, korpit raakkuvat yläpuolellamme ja kuikka huutaa tervehdystään jossain kauempana.
Maalauksilta melomme saaren lounaispuolella olevan muinaislinnan rantaan. Kalliorannalla ei ole laituria tai muitakaan retkeilyrakenteita, koska maa on yksityisomistuksessa. Jokaisenoikeudella voimme kuitenkin rantautua tälle kauniille kalliolle. Kalliolla on pari kivistä kyhättyä tulipaikkaa, lienevät luvattomia nuotioita.
Päätämme pitää saaressa taukoa ja ripustamme riippumatot puihin paraatipaikalle. Otamme esiin retkikeittimen ja keitämme päiväkahvit. Kahvit maistuvat taivaallisen hyvälle ulkoilmassa kanelipullan kera. Riippumatossa loikoillen uni meinaa väkisin tulla. Puolinukuksissa kuuntelemme luonnon ääniä; pienet laineet liplattavat rantakallioon, käpytikka naputtaa puuta ja sääksi vinkaisee jossain varoitusäänensä. Luonnonäänet rikkoo jossain pyyhältävä moottorivene. Sen ääni vaimenee onneksi nopeasti saaren taakse.
Lueskelemme netistä, että saaren korkeimmalle kohdalle, riippumattojemme taakse, kohoaa muinaislinna. Olisi mielenkiintoista patikoida sen päälle, mutta melontatossuilla ei ole asiaa poluttomaan metsään. Saaren muinaislinna on yksi Taipalsaaren kolmesta muinaislinnasta. Muinaislinnan tutkiminen jää seuraavaan kertaan.
Vielä ennen melontaretken jatkumista käymme rantoja pitkin kävellen katsomassa vaakasuuntaista hiidenkirnua, joka onkin erikoinen luonnon muodostuma. Vesiraja on paennut näiltäkin rannoilta, joten pystymme kävelemään rantakivikkoa pitkin lahden toisella puolella sijaitsevalle hiidenkirnulle. Ihmettelemme hetken kirnua ja palaamme takaisin. Pakkaamme kajakit ja laskemme aluksemme vesille.
Ruusin Turasalosta lähdemme melomaan takaisin Kirkonkylälle. Melomme leppoisasti vesiväylän ulkopuolella välttymäksemme veneiden muodostamilta isommilta aalloilta. Pääsääntöisesti veneilijät huomioivat melojat hiljentämällä vauhtia, useat tekevät niin tälläkin kertaa.
Kirkonrantaan päästyämme palautamme kajakit ja pulahdamme uimaan. Päätämme vielä mennä pizzalle ja jäätelölle enegiavajetta täyttämään ja summaamaan päivän retkeä.
Saimme kulumaan retkellä lähes kahdeksan tuntia. Melontamatkaakin kertyi reilut 17 kilometriä. Seuraavana päivänä lihakset varmasti muistuttavat olemassa olostaan.
Voimme lämpimästi suositella melontaretkeä kaikille. Kajakilla meloessa istut lähes veden päällä ja voit tuntea olevasi yhtä luonnon kanssa. Lintujen ja muun luonnon tarkkailu on lähes äänetöntä.
Tutustu Taipalsaaren melontareitteihin!
Voiko tämän paremmin kesäpäiväänsä viettää!